Hiilipörssi ennallistaa Kapustajoella – hyötyjinä uhanalaiset lettorikko, turjanhorsma ja hömötiainen

Kapustajoen suoalue on pääosin rehevää luhtaa, ja osa jokivarren koivikoista on suotyypiltään uhanalaista koivulettoa. Alueella on myös laajasti entisiä peltoja, joista ainakin osa on aikanaan raivattu letolle ja lettorämeelle, osa koivuletolle. Kapustajoen alueella on edelleen jäljellä hienoja biodiversiteettiarvoja. Reunoilta pellot ovat jo muuttuneet metsäksi.

Kapustajoelle raivatut pellot ovat osalla aluetta jo hyvää vauhtia luonnontilaistumassa, mutta pienillä toimilla, eli patoamalla alueelle aikanaan kaivetut ojat ja ohjaamalla vesi pois ojalinjasta, voidaan suon ennallistumista nopeutettua merkittävästi.

Ennallistamisen ansiosta suo-ojista jokeen valuvat vedet alkavat puhdistua virratessaan ojan sijaan suokasvillisuuden läpi. Kapustajoki on hyvä taimenpuro, joten vesiensuojelu on kohteella tärkeää.

Ennallistettava alue rajoittuu seudun erikoisuuden, erittäin uhanalaisen (EN) turjanhorsman (Epilobium laestasi) pieneen suojelualueeseen. Alueella kasvaa myös vaarantunutta (VU) lettorikkoa. Turjanhorsman suojelemiseksi perustettu minikokoinen suojelualue laajenee ennallistamisen jälkeen merkittävästi. Turjanhorsma on riippuvainen kalkkipitoisista lähdevesistä. Kun ennallistaminen lisää pohjaveden muodostusta lähialueella, on mahdollista, että myös alueen kasvierikoisuudet saavat uutta kasvutilaa.

Turjahorsma löytyi lokakuun 2024 alussa tehdyllä maastokäynnillä, vaikka se olikin jo lakastunut.

Turjahorsman kasvupaikat ovat suonlaidan kalkkilähteissä ja niistä laskevien norojen varsilla, entisellä pellolla. Kalkkilähteet puolestaan ovat suojelualueen pohjoispuolisen harjun laidassa aivan suon reunalla. Ennallistaminen toivottavasti luo uutta biotooppia myös turjanhorsmalle, mutta siitä ei ole varmuutta. Laji on riippuvainen eutrofisista eli runsasravinteisista kalkkilähteistä, eikä niitä voi tehdä lisää. Pohjaveden muodostus kuitenkin lisääntyy alueella ennallistamisen myötä, sillä ojia pitkin tapahtuva ohivirtaus suoraan jokeen vähenee. Näin kalkkipitoisia vesiä saattaa purkautua alueelle enemmän ja uusistakin paikoista.

Tässä hieskoivikossa pesii erittäin uhanalinen hömötiainen.

Jokivarressa on edelleen hienoja hiljalleen lahoavia hieskoivikkoja myös varsinaisten lettoalueiden ulkopuollella, ja niissä havaittiin maastokäynnillä useampiakin hömötiaisen (EN) pesäkoloja. Tarvetta puunpoistolle ei ennallistamisen yhteydessä ole, vaan se tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä suon elämälle. Jokivarren koivumetsät myös tuottavat taimenen ravintoeläimille tarpeellista lehtipuukariketta, eli lehtiä veteen. Syksyllä putoavat lehdet ravitsevat katkoja, siiroja, koskikorennon ja muiden vesihyönteisten toukkia, jotka puolestaan maittavat taimenenpoikasille ja suuremmillekin kaloille. Lehtipuiden lehdet ovat emäksisiä, ja siksi havupuiden hapanta kariketta parempaa ravintoa vesieliöstölle. Puut myös varjostavat puroa, jolloin vesi pysyy kesähelteelläkin viileämpänä kuin avomaalla kulkevassa purossa. Viileys auttaa ylläpitämään parempaa happitilannetta, mikä on lohikaloille erityisen tärkeää.

Kapustajoen luontoa syysauringossa.

Pidemmällä tähtäimellä suojelualueen takana oleva pieni kalkkipitoinen harjukin olisi hyvä saada suojeluun, samoin kuin sen takana olevat lettorämemuuttumat. Myös joen eteläpuolella voi olla merkittäviä entisiä lettoja. Harju lienee keskeisin kalkkilähteiden vedenmuodostaja, mutta myös sen pohjoispuolinen ojitettu lettorämemuuttuma voi olla merkittävä kalkkilähteiden vedensaannille. Näitä lisäalueita päästään toivottavasti ennallistamaan tulevaisuudessa. Tällä kerralla saadaan joka tapauksessa nopeutettua luhtaisen koivulettoalueen paluuta kerrassaan upeaan jokivarteen.

Haluatko sinä tai yrityksesi tehdä vaikuttavan luontoteon? Tue Kapustajoen ennallistamista! Suuremmat tilaukset laskutuslomakkeella ja pienemmät ostokset kortti- tai verkkopankkitilauksella Hiilipörssin verkkokaupasta.