Näkökulma: Soiden ennallistaminen parantaisi maanpuolustusta

Kirjoittaja: Risto Sulkava (FT), tieteellinen johtaja, suoasiantuntija, Hiilipörssi Oy

Suomella on yli 1 300 km Venäjän-vastaista rajaa, josta etenkin Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueella huomattava osa on suota. Suuri osa soista on ojitettu metsänkasvatuksen parantamiseksi, usein heikoin tuloksin. Soiden ennallistaminen parantaisi Suomen maanpuolustusta.

Suomen soissa on turvetta keskimäärin parin metrin, toisinaan jopa kymmenen metrin, paksuudelta. Kun turve on läpeensä märkää, pehmeä pohja ei kanna raskaita koneita. Ojituksen seurauksena vedenpinta on laskenut, ja soille on kasvanut puita, jotka juuristollaan sitovat turpeen kantavaksi.

Puuston kasvu on pääosalla itärajan suoalueista ollut heikkoa, eikä metsänkasvatus usein ole taloudellisesti kannattavaa. Mutta suon vetelyyden ja suolajiston elinpaikat ojitus on tuhonnut.

Soiden ennallistuksessa alueelta poistetaan ojituksen jälkeen syntynyttä puustoa ja sen jälkeen tukitaan ojat. Tällöin suolle palautuvat märät ja vetelät alueet. Suolle muodostuu eri kokoisia allikoita, rimpiä ja rapaa täynnä olevia kasvittomia ruoppia. Niiden ylittäminen on jalkamiehellekin hyvin vaikeaa, toisinaan mahdotonta.

Sekavinkaan sodanjohto tuskin lähettää jalkaväkeä hyökkäämään vetisen aapasuon yli. Riittävän pehmeisiin allikoihin imeytyvät myös useimmat hyökkäysvaunut, kuten äskettäin nähtiin Liettuassa.

Suomen rajalle kannattaa levittää luonnollinen este, Green Barrier. Jos 5–15 kilometrin etäisyydellä rajasta ennallistettaisiin ainakin strategisesti merkittävimmät suoalueet, pehmeät avomaat ohjaisivat mahdollisen hyökkääjän kapeammille kannaksille. Kapeikkoon johdetun armeijan kohtalon tiedämme Raatteentieltä.

Jos Suomen päättäjillä on tahtoa, raja-alueen soiden ennallistaminen onnistuu Pohjois-Karjalassa ja siitä pohjoiseen päin helposti. Raja-alueet ovat pitkälti valtion maata. Toinen iso omistajaryhmä ovat suuret metsäteollisuusyritykset, joilta löytynee tahtoa auttaa maanpuolustustyössä.Veden nostaminen ojitetulle suoalueelle vaatii ojien tukkimista kaivinkonetyönä. Puolustusvoimat voisi tehdä tämän omalla kalustollaan, kunhan työt suunnitellaan kunnolla.

Suunnittelu ja ojien tukkiminen maksaa ehkä tuhat euroa hehtaarilta. Se on halpa hinta puolustushyödyistä. Työ etenee suoallas kerrallaan, joten vuosittaista määrää voi säätää ja kustannus häviää Nato-ajan budjettiin.

Mahdollisen hyökkääjän liikkumista voisi edelleen vaikeuttaa purkamalla pääosan metsäautoteistä rajan pinnasta. Nykyisin nopeita väyliä rajalta sisämaahan on aivan liikaa.

Tiestöstä kannattaisi alueen soiden ennallistamisen jälkeen jättää jäljelle vain rajavalvonnan ja puolustuksen kannalta järkevät reitit. Muiden teiden soran voi siirtää tienparannusmateriaaliksi kauemmas rajasta. Samalla Green Barrier synnyttää rauhallisen, etelä-pohjois suuntaisen luontokäytävän, eli on osa ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Green Barrier on esimerkki monitavoitteisesta maanpuolustuksesta. Ennallistetut suot hillitsevät luontokatoa ja ilmastonmuutosta sekä puhdistavat vesistöjä. Ojituksen vuoksi taantunut suoeliöstö pääsee toipumaan, hilla marjomaan ja riista lisääntymään. Ilmastoa lämmittävä hiilivuoto lakkaa, kun turve ei enää hajoa hiilidioksidiksi ilmaan.Suot palaavat hiilivarastoiksi ja -nieluiksi. Suomi toteuttaa maanpuolustusta tehostaessaan samaan aikaan ilmasto- ja biodiversiteettisopimusten sekä vesipuitedirektiivin velvoitteitaan. Tätä maan puolustusta voidaan tehdä osana maanpuolustusta ja kaikki hyötyvät.

Juttu aiheesta oli luettavissa ensimmäisenä Suomen Kuvalehden tilaajille (28.5.2025).